Pokkiainen
on ollut ihastukseni jo vuosia.
Kohtasin sen sattumalta
ja ihastuin silmänräpäyksessä.
Kuvat koskettivat kovasti
ja kotona huomasin kertomuksenkin kannattelevan.
Lasten satukirja,
mutta niin merkityksellinen,
että ihoonikin myöhemmin yhden kuvan ikuistin
ja ahdistuin ja lähes kyyneleitä vuodatin,
kun kerran kotiin tultua kirja oli lattialla riekaleina,
kun koirakin oli sitä lukenut.
Lähes samanmoinen kirjaihastus syntyi
ihan yllättäen muutamia kuukausia sitten
suuren kirjakaupan hyllyjen välissä aikaa tuhlatessani.
Ja kuinkas ollakaan.. kirja löytyi myös Maritaystävältä
ja sain sen lainaksi - ihan yökylään asti!
Mykistyn yhä uudelleen kuvia katsellessa.
Hämmästellen ja kummastellen
ihmettelen miten ne aidot hetket ja tunnelmat
on saatu niin taidokkaasti ikuistettua!
Oi ja voi sentään!
Ja silläkin uhalla,
että pörröystävälläni olisi edelleen
sama kirjamaku kuin minulla,
aion etsiä sen itsellekin.
