sunnuntai 19. elokuuta 2012

Päätös

Kolme vuotta kiidon ja koikkelehtimisen kirjoittelua 
ja kuvailua Kuviokeijussa. 
Aika on hujahtanut vauhdilla! 
Tämä harrastus on toiminut mielen
virkistäjänä, puhdistajana ja lennättäjänä. 
Toistaiseksi laitan sen nyt telakalle, 
koska tallennuslokeroni bloggerissa on lähes ääriään myöten täynnä.

(Ehkä ajatusten kuvailu saa jatkoa jonakin hetkenä uudessa osoitteessa..)


Nyt kohti uusia tunnelmia ja tapahtumia
ja muiden tarinointien tarkkailua!!

maanantai 23. heinäkuuta 2012

sunnuntai 15. heinäkuuta 2012

Aihetta juhlaan!


Meinasi aivan unohtua eilen, että pörrökamullani
oli syntymäpäivä ja elämää takanaan jo neljä vuotta!

Sen kunniaksi pörris saikin peruslihailtaruokansa
lisäkkeenä kermaviilikuorrutuksen ja nakkikynttilät.
Ilme illallisen ilmestyttyä oli epäilevä, 
mutta ei mennyt kuin minuutti ja slurps
koko annos oli kadonnut kupista.

Vielä moneen kertaan täytyi tyhjää kuppia nuolla
ja varmistaa, ettei kuppiin jäänyt hiventäkään herkuista.





torstai 12. heinäkuuta 2012

Maistuis varmaan!


Tähti-illallisseurueemme sai kesän kunniaksi kutsun illastamaan
mökille saareen. Eikä kuulkaas sähköttömyys haitannut
laisinkaan MasterChef Maritaa, kun hän loihti kuuden pampulamerkin
arvoiset herkut meille muille maisteltavaksi.

Ensin saatiin punajuuriperunasosekeittoa.
Sitten tarjoiltiin täydellisesti paistetut ja maustetut poron sisäfileepihvit 
yrttivoilla, pekonilla, perunalohkoilla ja hunajoiduilla porkkanoilla.


Ja lopuksi maistelimme mascarponelimoncellovaahtoa
marjojen ja hedelmien kera.

Ruokajuomina oli port-, kaarnikka- ja raparperiviiniä.


Illan ohjelmanumerona oli hieno harmaansävyinen sade 
sekä pullopostihaasteen (josta jotain TÄÄLLÄ) valmistaminen Haukivesille laskemista varten.
 

lauantai 7. heinäkuuta 2012

perjantai 15. kesäkuuta 2012

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Retkikoira ekaa kertaa tunturissa


 Ei vielä alkunousussa tunturiin osannut koira 
ennustaa tulevaa, että ulkona vietetään viisi päivää, 
nukutaan ulkoäänien kuuluessa ja kävellään monta tuntia.


Näin terhakkaalta pörröinen ystävä näytti
ensimmäisten neljän kilometrin jälkeen.
Repussaan se kantoi omat ruokansa ja pienen pyyhkeen.
Toisena päivänä se jo hokasi, että repun 
selkään laittaminen tiesi matkan jatkumista,
uusi hajuja ja maisemia..
Se alkoi heti venytellä, 
kun repun otti esiin ja hyppelehti innostuneena.

 


Tunturireissulla oli muutakin työtehtävää
kuin rinkan kantaminen ja polulla olevien hajujen jäljitys.
Välillä täytyi toimia vartioikoirana tavaroiden
ja teltan luona... tai ainakin niin koiraotukset luulivat.


Maisemiakin ehdittiin ihailla.
 
 

 Melko pian pikkutyöläinen tajusi,
että aina kun retkue pysähtyy, 
kannattaa levätä.
Ja niin se harjoitteli kieppiasentoa kylmyyden kovistellessa
tai lötkösi raajat rentoina auringon lämmittäessä.

 
 

 

Tunturipurojen, -ojien, -jokien ja -järvien vesi
tarjosi viilennystä kuumenneille anturoille
ja helpotusta janon yllättäessä.
Vesi oli niin kirkasta, että
siellä olisi varmasti sukeltanutkin
tämä karvakuono, jos lämpöä ilmantilassa olisi ollut
enemmän kuin muutama aste.


 Ruoka maistui aamuisin ja iltaisin epäilyksettä
ja taukoeväätkin oli mieluisia.


Mukavinta reissussa taisi kuitenkin olla se,
että matkaseurana oli paras kaveri.
Ja vaikkei kamun kanssa päässytkään
vapaana telmimään niin
pikkuisen piti riehua hihnan päässä lumialueilla
ja vaihtaa iltaisin pusut.
Paras kaveri muisti iltaisin
myös huolehtia puhtaudesta
ja pesi huolella ystävänsä korvat ja silmät
ennen unille painautumista.


Viikko oli onnistunut, vaikka sääolot vaihtelivat
ja maasto oli toisinaan kuhmuraista ja jyrkästi nousevaa tai laskevaa.
Näistä retkikoirista
voi olla vain ylpeä, 
joten varmasti lähdetään uudestaan!