Sumuseinä

Tänään työmatkalla kohtasin usvaverhon,
joka selkeärajaisuudellaan ja tiheydellään
pysäytti pyöräni kulun täysin.

Hämmentäviä ja ihastuttavia valoväyliä
kirkkaan sinisen taivaan alla...

Onpa hienoa,
että nykypuhelimet on varustettu kameroin!

Taivastelusta huolimatta
töihinkin ajoissa ennätin.

Tänään

Täydellinen, mahtava, huippu, upea aamu.
Pörrökamu tuumaili tovin paikoillaan,
ilmeisesti arvioiden olosuhteiden
ja ympäristön soveltuvuutta ulkoiluun,
sitten kirmasi hyväksyen hillittömän villiin
ja päämäärättömästi poukkoilevaan laukkaan
- ilmeisen ihanat olosuhteet!

Valkopyykkiä

Pakkasvalo

Vaikka tää talvi ajoittain kiukuttaa kovastikin

(etenkin pyörällä töihin auraamattomia teitä ajaessa
tai pakkaspaukkeessa polkiessa),
niin onhan tässä helmihetkensä..

Valoa keskellä valkeuden

Ihan oikean kevään, kesän ja syksyn jälkeen
tuli jälleen ihan oikea pakkaslumitalvi,
joka posket punakoittaa,
sormia ja varpaita purra koettaa
ja kaiken kauniiksi kuorruttaa.

Ihminen ja koiraystävä

Ihminen on onnellinen saadessaan huomiota ja ollessaan pidetty.
Ihmisestä on ihanaa, että joku vaikuttaa
maailman onnellisimmalta, kun tapaa ihmisen.
Ihmisen koiraystävä täyttää päivittäin nämä ihmistoiveet.

Mutta entäs kun koira laumaotuksena
ei tahtoisikaan jäädä kotiin yksikseen
ja hätääntyy,
kun ihminen aikoo lähteä omille reissuilleen ilman sitä.
Koira ei ymmärrä, kun ihminen sanoo tulevansa takaisin.
Eikä sitä tunnu lohduttavan herkkuluut ja pähkäilypelit.

Ja ihmisestä on kurjaa,
että koira osoittaa ikävänsä huutamalla perään..
ihminen ajattelee, että nyt kyllä naapurit hermostuu..
Ihminen on myöskin näreissään,
kun poissaollessa mattoihin on ilmaantunut uusia aukkoja
ja tavarat saaneet jälkiä kylkiinsä..
Miten se pörröinen ystävä nyt ei taas
yhtäkkiä osaakaan olla keskenään?
Ja voi kuinka kaameaa onkaan jättää se taas sinne odottamaan..

Mutta sitten ihminen opettelee toimimaan
eläinystävän ymmärtämän kielen tavoin:
olemaan hyvästelemättä lähtiessä ja nauttimatta
lämpimästä tervetulotoivotuksesta tullessa.
Ja kuinka ollakaan.. eläinystävä rauhoittuu..
asettuu lähtiessä valmiiksi sohvalle lepäämään
ja kotiin tultua heiluttaa häntää,
mutta antaa ihmisen puuhailla rauhassa omiaan,
kunnes on tervehtimisen aika.
Lopulta on iloinen ihminen kuin myös pörröinen ystävä,
eikä kukaan jää huutamaan toisensa perään
ja kodin tavaratkin säilyvät ehjinä
(lukuunottamatta myllättyjä mattoja ja pehmoleluja).

Lumihuntuun pukeutunut maa

Ystävyyttä

Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Bernard on ammatiltaan talonmies,
joka toimii New Yorkin kansainvälisessä pelastuspartiossa.

Eräänä päivänä pelastuspartion kokoukseen
saapuu viehättävä porokoira Bianca,
joka valitsee Bernardin mukaansa
pelastamaan eksynyttä mummoa.

Bernard pääsee heti mummon jäljille,
Biancan huudellessa ohjeita partioautosta.

Mummo löytyy patsastelemasta
hiekka-aavikon laitamilta.

Bernard ja Bianca iloitsevat onnistuneesta pelastusoperaatiosta.
Yhdessä he kulkevat kohti auringonlaskua.

The End

Tänään muistamme kaikkia heitä, jotka ovat jo tähtiä, enkeleitä.
Pilvenreunaa katsomme, rauhaa syvää sinne toivomme.
Siellä nukkuu joku tärkeä, rakas, joka liian aikaisin lähti.
Siksi toivomme kirkasta yötä, sillä taivaalla hän on kirkkain tähti. ♥
- Kirjoittaja tuntematon -