Pakkasvalo

Vaikka tää talvi ajoittain kiukuttaa kovastikin

(etenkin pyörällä töihin auraamattomia teitä ajaessa
tai pakkaspaukkeessa polkiessa),
niin onhan tässä helmihetkensä..

Valoa keskellä valkeuden

Ihan oikean kevään, kesän ja syksyn jälkeen
tuli jälleen ihan oikea pakkaslumitalvi,
joka posket punakoittaa,
sormia ja varpaita purra koettaa
ja kaiken kauniiksi kuorruttaa.

Ihminen ja koiraystävä

Ihminen on onnellinen saadessaan huomiota ja ollessaan pidetty.
Ihmisestä on ihanaa, että joku vaikuttaa
maailman onnellisimmalta, kun tapaa ihmisen.
Ihmisen koiraystävä täyttää päivittäin nämä ihmistoiveet.

Mutta entäs kun koira laumaotuksena
ei tahtoisikaan jäädä kotiin yksikseen
ja hätääntyy,
kun ihminen aikoo lähteä omille reissuilleen ilman sitä.
Koira ei ymmärrä, kun ihminen sanoo tulevansa takaisin.
Eikä sitä tunnu lohduttavan herkkuluut ja pähkäilypelit.

Ja ihmisestä on kurjaa,
että koira osoittaa ikävänsä huutamalla perään..
ihminen ajattelee, että nyt kyllä naapurit hermostuu..
Ihminen on myöskin näreissään,
kun poissaollessa mattoihin on ilmaantunut uusia aukkoja
ja tavarat saaneet jälkiä kylkiinsä..
Miten se pörröinen ystävä nyt ei taas
yhtäkkiä osaakaan olla keskenään?
Ja voi kuinka kaameaa onkaan jättää se taas sinne odottamaan..

Mutta sitten ihminen opettelee toimimaan
eläinystävän ymmärtämän kielen tavoin:
olemaan hyvästelemättä lähtiessä ja nauttimatta
lämpimästä tervetulotoivotuksesta tullessa.
Ja kuinka ollakaan.. eläinystävä rauhoittuu..
asettuu lähtiessä valmiiksi sohvalle lepäämään
ja kotiin tultua heiluttaa häntää,
mutta antaa ihmisen puuhailla rauhassa omiaan,
kunnes on tervehtimisen aika.
Lopulta on iloinen ihminen kuin myös pörröinen ystävä,
eikä kukaan jää huutamaan toisensa perään
ja kodin tavaratkin säilyvät ehjinä
(lukuunottamatta myllättyjä mattoja ja pehmoleluja).

Lumihuntuun pukeutunut maa

Ystävyyttä

Pelastuspartio Bernard ja Bianca

Bernard on ammatiltaan talonmies,
joka toimii New Yorkin kansainvälisessä pelastuspartiossa.

Eräänä päivänä pelastuspartion kokoukseen
saapuu viehättävä porokoira Bianca,
joka valitsee Bernardin mukaansa
pelastamaan eksynyttä mummoa.

Bernard pääsee heti mummon jäljille,
Biancan huudellessa ohjeita partioautosta.

Mummo löytyy patsastelemasta
hiekka-aavikon laitamilta.

Bernard ja Bianca iloitsevat onnistuneesta pelastusoperaatiosta.
Yhdessä he kulkevat kohti auringonlaskua.

The End

Tänään muistamme kaikkia heitä, jotka ovat jo tähtiä, enkeleitä.
Pilvenreunaa katsomme, rauhaa syvää sinne toivomme.
Siellä nukkuu joku tärkeä, rakas, joka liian aikaisin lähti.
Siksi toivomme kirkasta yötä, sillä taivaalla hän on kirkkain tähti. ♥
- Kirjoittaja tuntematon -

Lomalla voi..

..tehdä sitä mitä muulloin ei ehdi tai jaksa tai viitsi.

Voi paistaa aamupalaksi lettuja,
tehdä pidempiä aamu-ulkoiluja,
ruuvata ja nakuttaa,
päästä eteenpäin jumittuneessa dekkarissa,
katsoa kaikki tallentuneet ohjelmat,
tehdä ruokaa jota ei muulloin tee, että
ystävä karvakuonokin tulee kysymysmerkkinä
keittiöön: mikä täällä tuoksuu
eli voi minä hetkenä hyvänsä
tehdä juuri sitä mitä haluaa!

Huoh!

Tänään päivän kohokohta
oli retki Sauna-Saariselle!

Vierähtänyt vuosi

Hui sentään, ajatteli hän ihmeissään.
Se on vuosi vauhdilla vierähtänyt,
huiskaisten vienyt päivät mennessään.
Miten ihmeessä?!

Valkean vanun tulo toi elävästi mieleen vuoden takaisia tunnelmia.
Miten sitä onkaan tämä vuosi niin voimakkaasti
piirteensä mieleen piirtänyt?
Monenmoiset hetket muistaa paremmin
kuin muita menneitä konsanaan.
Ikään kuin olisi jokaiseen hetkeen,
tunteeseen, tilanteeseen erikseen pysähtynyt.

Melkoinen vuosi olikin:
ihan oikea lumipakkastalvi,
aurinkolämpöinen kevät,
huumaavan helteinen kesä
ja hehkeän hehkuva syksy
kaikkine tapahtumineen.

Mitäs seuraavaksi?!

Aamut on parasta

Nyt elän siten, mistä joskus haaveilin..

Silloin töihin porhaltaessa kadehdin aamu-ulkoilijoita,
jotka vain nauttivat ulkona olosta.
Ajattelin, että kunpa minäkin tekisin noin..
Koskaan en kuitenkaan
ehtinyt,
malttanut,
voinut,
jaksanut,
motivoitunut.
Työmatka ja ulkoilu ei ole sama asia ensinkään.
Nyt joka aamu nautin haahuiluhetkistä..
ja ainahan on ihan pakko mennä..