Kirja-arviot

Pokkiainen

 on ollut ihastukseni jo vuosia.

Kohtasin sen sattumalta

 ja ihastuin silmänräpäyksessä.

Kuvat koskettivat kovasti

ja kotona huomasin kertomuksenkin kannattelevan.

Lasten satukirja,

mutta niin merkityksellinen, 

että ihoonikin myöhemmin yhden kuvan ikuistin

ja ahdistuin ja lähes kyyneleitä vuodatin,

kun kerran kotiin tultua kirja oli lattialla riekaleina,

kun koirakin oli sitä lukenut.

Lähes samanmoinen kirjaihastus syntyi

ihan yllättäen muutamia kuukausia sitten

suuren kirjakaupan hyllyjen välissä aikaa tuhlatessani.

Viimeiset vieraat - Elämää autiotaloissa.

Ja kuinkas ollakaan.. kirja löytyi myös Maritaystävältä

ja sain sen lainaksi - ihan yökylään asti!

Mykistyn yhä uudelleen kuvia katsellessa.

Hämmästellen ja kummastellen

ihmettelen miten ne aidot hetket ja tunnelmat

on saatu niin taidokkaasti ikuistettua!

Oi ja voi sentään!

Ja silläkin uhalla, 

että pörröystävälläni olisi edelleen 

sama kirjamaku kuin minulla,

aion etsiä sen itsellekin.