Suo, kuovi ja biitsi

Pörröisen ystävän ensimmäinen rinkkaretki.

Kantolaukut saatiin lainaksi Pasi -koiralta - kiitos!

Hienosti osasi pörris reissussa toimia:
tepsutteli reippaasti pitkin pitkosia,
pysytteli leireissä lähettyvillä,
säikytteli haukuilla ja pörinöillä vain lähestyviä ihmisiä
ja antoi rauhan lintutarkkailuille,
ei marissut, eikä natissut,
vaikka toisena päivänä jo alkoi väsyä
ja aurinko kuumotti ja
hyönteiset puri massun täyteen paukamia.

Tällä rannalla ei saanut rauhaa lainkaan pisteliäiltä muurahaisilta,
niitä oli kaikkialla! Ja paljon!

Onneksi ei ensimmäistä tasannetta ylemmäs pörris kiivetä uskaltanut,
sillä alaspäin palautuminen ei onnitunutkaan omin avuin..
ja tuskaisesti ihmisavustuksellakin.

Kun ihmishöppänät pysähtyivät kuuntelemaan tai kiikaroimaan,
viilentyi ja lepäsi pörröfrendi suon sylissä.

Kotiin tultua pörröt sai kyytiä,
jotta itikoiden ja mäkäräisten jättämät jäljet
pääsevät paremmin paranemaan...