Äkkiä Muumipeikko kohotti kuononsa ja kuunteli. Nuuskamuikkunen soitti huuliharppuaan jossain kaukana. Hän soitti kaikkein iloisinta lauluaan: "Joka pikku eläimellä on rusetti hännässään". Muumipeikko lähti juoksemaan suoraan soittoa kohti. Nuuskamuikkunen istuskeli sillankaiteella.Aurinko oli hädin tuskin ehtinyt metsänrajan yläpuolelle ja paistoi heitä suoraan päin naamaa. He tirkistelivät sitä, heiluttivat jalkojaan kirkkaan, virtaavan veden yläpuolella ja tunsivat itsensä huolettomiksi ja ystävällismielisiksi.
Sitten Nuuskamuikkunen hyppäsi alas sillankaiteelta ja sanoi päättäväisesti: "Tänään meidän täytyy tehdä jotakin aivan erikoista, sillä nyt tulee kaunis päivä."
Oli todellakin tulossa ihana päivä. Maa oli täynnä unenpöpperöisiä pieniä mönkijöitä, jotka olivat nukkuneet koko talven ja juoksivat nyt ympäri touhuten joka paikassa. Tuuletettiin vaatteita ja harjattiin tuntokarvoja ja korjattiin taloja ja valmistauduttiin kaikin tavoin uutta kevättä varten.
- Tove Jansson: Taikurin hattu
